20.4.2010

Kiireistä kevättä!

On jäänyt kirjoittaminen vähän vähälle, sillä on näet ollut muitakin aiheita kirjoitettavana ja paikallaan ei jaksa silti istua yhtään kauempaa. Näiden käsitys meidän käytännönkieliharjoittelusta tarkoittaa ilmeisesti esseiden kirjoittamista, sillä niihin saisi kyllä kulutettua aikaa, jos vaan viitsisi vaikka kuinka paljon! Se, että keskustelutunneille pitää raapustella viiden minuutin monologeja myös risoo! Tai noh, ainakin se kuunteleminen, kun kaikki lukee suoraa paperista. Keskustelua indeed!

Tällä hetkellä olo on kyllä mitä auvoisin. Maha on täynnä ja essee valmis huomiseksi. Oltiin katsomassa leffassa Liisa ihmemaassa po russki - tietenkin! :) Oli muuten kepeen veikee ja hieno! Puheestakin ymmärsi suurimman osan. Tverin pölyiset kadut tuntu jotenkin sen jälkeen niin tylsiltä ja harmailta. Mulla on noin sata asiaa jäänyt kertomatta ja kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Melkein voisi otsikoida tän blogin uusiks "Anna ihmemaassa," sopis hyvin!

Päivät täällä noudattaa usein samanlaista kaavaa viikosta toiseen, kuten Suomessakin, mutta kaikki tuntuu olevan paljon sattuman varaisempaa. Ravintolat, joissa lukee auki 24 tuntia on kiinni, tavallisissa junissa on hulluja huligaaneja ja tablettien sijaan kohtelias sairaanhoitaja pistääkin piikin pyytämättä. Okei, onneks kaikki tää ei ole osunut omalle kohdalle, mutta silti. Oltiin tossa muutama viikko sitten yksi päivä Moskovassa. Lähdettiin siis aamupäivällä junalla ja tultiin illalla pois. Menomatka taittui iloisesti taidokasta hui-listia ja muita muusikkoja kuunnellessa ja kun sen kaiken junien ja metron harmauden jälkee noustiin maanpinnalle Punaiselle torille, mulla varmaan vähä vinksahti päässä. Kaikki näytti niin hienolta, isolta ja värikkäältä! Ihan kun ois hypänny jonnekin venäjän oppikirjojen sivuille seikkailemaan! Ja oli muuten ensimmäinen paikka, missä ei oltu ainoita turisteja. Kukaan ei mulkannut pitkään, vaikka poseerattiin ihan viimeistä päivää keskellä toria. Hah! Käytiin tietenkin myös GUMissa ja siinä oli kyllä tyyliä. Syötiin myyjän kauhistukseksi kokonaiset KOLME pizzapalaa tyylikkäästi lasikaton alla muovisilla ruokailuvälineillä. Mitään siitä tavaratalosta ei kyllä kyenny ostamaan muuta, kuin suklaata. Sen verran oli hintavaa! Palloiltiin sillalle, missä hääparit kuvautti toisiaan ja siitä joen rantaa Starii Arbatille (kävelykatu.) Oli niin ihanan auringoista ja niin kesäinen tunne, että onnellisempaa hetkeä saa kyllä tältä reissulta hakea, (vaikka toki kilpailijoitakin löytyy.) Löysin myös yhden Moskovan yli kymmenestä Subwaysta! Aika siidee! :P

Takasintulomatkalla tosin meidän vaunuun tuli joku hullu kaaos ja sekasorto. Joku tuli suihkuttamaan sinne kaasua ja yleinen paniikki oli valmis. Koko jutun oikea laita ei missään vaiheessa selvinnyt, mutta sitä on spekuloitu moneen kertaan. Ollaan siis tultu siihen tulokseen, että jo ennen kaasunsuihkuttamista oli jotain muuta pelottavaa, koska kaikki vaunun toisesta päästä lähtivät juoksemaan ja sen kaaoksen takia refleksinä mekin lähdettiin porukan eteen juoksemaan pois. Tehtiin varmaan, joka ahtautumis ennätys kyllä siihen vaunujen "välitilaan" ja Emmin kanssa melkein tiputtiin junastakin kaiken kukkuraksi. Se oli pitkään mielessä ja olin ihan säikky esim. jos asuntolan käytävällä juoksi joku tai ovi aukesi yhtäkkiä. Nyt kuitenkin viime vkl oltiin taas Moskovassa ja junamatka ei aiheuttanut pelkotiloja - tosin tultiin aikaisemmalla junalla. Kaikki epämääräiset hortoilijat ja mm. junanpysähtyminen reiluksi puoleksi tunniksi keskellä ei mitään hiukan jännitti. Näin yhteenvetona kuitenkin summa summaarum: MOSKOVA ON SIKA MAKEE! :) Haluisin sinne vielä jonain viikonloppuna käymään, koska esim. Hard Rock Cafe on vielä näkemättä ja muutenkin ehkä n. 100 muuta nähtävyyttä! ja Ps. terkkuja Juri Gagarinilta, se on aika kova jätkä! ja pps. Jos meette Moskovaan suosittelen huvipuiston Kobra- laitetta! Se on HUISI! :D

22.3.2010

Kuntoilua ja kumisaappaita!

Tänään on vuorotellen satanut joko hirveästi vettä tai hirveän isoja märkiä lumihiutaleita kilokaupalla. Onneksi maailma on valoisampi vihreiden kumisaappaiden käyttäjän silmin, sillä kenkien kastumiselta ei muuten voisi välttyä. Ja muutenkin mun saappaat on oikeat maailmanmatkaajasaappaat! :) Tottakai niiden piti päästä mukaan! Kaikki tosin tuijottaa mua kaupungilla hirveän pitkään, mutta ehkä tuijottaisi muutenkin - en tiedä. Venäläisten naisten tyyliin kumpparit ei tosiaankaan sovi. Tyyli on ilmeisesti tärkeämpää, kuin mukavuus. Toisaalta, jos on kolmen metrin korot, tuskin on ongelmia jalkojen kastumisen kanssa.

Opiskelu alkoi tänään kymmeneltä ja eka tunti oli yhteiskunta-juttua. (En oikein tiedä, mikä ois suomeksi osuvin nimitys) Kuitenkin kuunnellaan sielä aina uutisia, luetaan lehtiä ja keskustellaan kaikista yhteiskunta-asioista. Tunnin kulkua kuitenkin hiukan häiritsee se, että opettajan puhetta on hankala kuulla. Se vaatii hyperkeskittymistä ja tänään joku amis-lada (joo, täällä amiksilla on ladat lähespoikkeuksetta! :D) päätti parkkeerata siihen ikkunan alle popittaan ja sekös helpotti heti tilannetta! Mun päähän ei myöskään mahdu, että miks ne uutiset pitää aina lukea niin nopeasti, että en suomekskaan varmaan ymmärtäisi! Sieltä ymmärtää aina joku kolme sanaa - ja kuvat tietenkin! Onneks en ole ainut, joka ei tajua. Ehkä se tästä hioutuu pikku hiljaa ja viimesellä tunnilla ymmärrän jo 10 sanaa!
Lisäksi oli myös keskustelu-tunti, joka on ehdottomasti mun lempi aine! Ihme kyllä! Suomessa se on aina ollut sellaista, että ne hyvät puhujat puhuu siellä ja muut on sillei "daa, daa!" Täällä kuitenkin ensiksikin opettaja on tosi rento ja lisäks meillä on rentoja kotitehtäviä. Esim. täksi päiväksi piti keksiä ns. mainospuhe, jollekin tavalliselle tavaralle.. 10 kohtaa. Mä tein lyijykynästä! Ja ne oli just sellasia "voit laittaa kynän korvan taakse, jos haluat vaikuttaa fiksulta!" Sellaset rentouttaa sitä yleistä tunnelmaa hirveästi luokassa. Ja jos ei tajua, voi olla vaan sillei "en tajua," eikä kukaan pyörittele silmiään siellä. Hirveen mukavaa! Huomenna meillä on siellä joku yllätys. Se opettaja sano vaan, että lämpimät vaatteet ja kamera mukaan! :)

(tässä välissä joku random mummo huusi ovelta "onko Anna täällä?" ja mä tietenkin tyhmänä vastasin, että "joo, oon mä!" ja sitte se huusi uudestaan.. Vähän kävin hitaalla. Se tarkoitti tietenkin Anna-mummoa! Tähän asuntoon on siis ns. kaksi ovea, joista sisempi on auki, jos joku on kotona eli siksi tuntematon mummo pääse kurkkaamaan sisään. Säikähdin HIUKAN!)

Torstaina on filharmonian konsertti, jonne oon ilmoittautunut. Odotan sitä aika innolla! Mutta vielä enempi innoissaan oon baletista! Mennään sunnuntaina Kremliin, Moskovaan balettiin. Se se vasta on jotain! :) Tuurilla mummo antoi mulle jonkun lehden luettavaksi ja siinä oli juttua juuri baletista ja siinä selitettiin kaikkea hurjan kiinnostavaa. En esim. tiennyt, että tanssijalla kuluu 2-7 tossut per esitys. Kuitenkin.. Laitan kuvia sitten tänne, jos siellä saa kuvata! Niin siidee!

En oikein tiedä, mitä vielä kirjoittaisin. Päivät täällä kuluu aika usein samalla kaavalla. Ensin koulua, sitten syömään ruokalaan tai jonnekin muualle. Sitten mummon luo läksyjä tekemään tai muuten lukemaan tai pelaamaan Simssiä. (Mun simeillä on pian synttärit ja niistä tulee "aikuisia") ja sitten illalla vielä usein nettikahvilaan tai muuten jonnekin palloilemaan tai asuntolaan hengaamaan. Haaveilemamme liikuntaharrastus on vielä hakusessa. Yhtenä päivänä tosiaan Emmin kanssa mentiin ylimpään kerrokseen, jossa on kuntopyörä ja juoksumatto. Jotenkin se reissu ei ihan ollu menestys! Istuin pyörän selkään ja ruutuun tuli teksti "error." Juoksumatossa taas ei ollu pattereita. Asian ratkasta lopuks se, että Petri pyysi meidät kahville (juhlamokkaa!!!!) eli se siitä kuntoilusta sitte! (Ps. Juhlamokka maistuu Suomelta. :))
Niin oon varmaan unohtanut sanoa, että asuntolan kolmannessa kerroksessa on ns. opiskelutilat ja oppilaita on majoittunut toiseen ja neljänteen kerrokseen. Noi muut siis tavallaan asuu koululla. Myös rehtori perheineen asuu siellä - aika hassua!

17.3.2010

Tunteita ja tuoksuja!

Tänään tiistaina oli sitten ensimmäinen päivä virallista opiskelua. Meidän ryhmiin jako oli selkeesti tehty jonkun muun kun taitojen perusteella, ehkä arpomalla vaan puoliksi. Meidän ryhmässä oli tosi hyviä opiskelijoita, mutta onneksi myös niitä, ketkä eivät kaikkea ymmärtäneet. Mä ymmärsin kyllä mielestäni tosi hyvin, mutta toisaalta taas monet tuntuivat lukevan tekstejä tosi sujuvasti ääneen. Se on ehkä mun heikoin kohta - oon huomannu. Ensimmäinen tunti oli siis kirjoitusta eli opeteltiin kirjoittamaan virallisia kirjeitä. Tosi hyödyllistä ja kaikki ne fraasit yms. oli ihan uusia ainakin mulle! Saatiin myös läksyksi kirjoittaa yksi sellainen kirje. Opettaja oli mukava vanha mies, jonka nimeä en nyt muista (alkoi A:lla). se kysyi noin sata kertaa tunnin aikaan kaikilta "Vse normalno?" ja kaikki vastas sille vuorotellen "Normalno!" (kysy siis onks kaikki hyvin). Ei tuo ehkä ihan kevyt aloitus ollut ja aluksi ajattelinkin, että tätäkö tää nyt tulee olemaan. Toinen tunti onneks korjas käsitykset. Ensimmäisenä meille esiteltiin hätäuloskäynnit eli ulko-ovet (joista toinen on lukossa ja teljetty kiinni) sekä kassissa ikkunan vieressä olevat köysi tikkaat, jotka kuuluu heittää ikkunasta sitten ulos ja kiivetä! Ristinmerkki vaan ja ikkunasta ulos! Mahtavaa! Toivottavasti ei jouduta kokeilemaan käytännössä.
Itse tunnilla mentiin kaikenlaisia kivoja tutustumisjuttuja ja tunnelma oli tosi rento. Kyseltiin toisista juttuja ja pelattiin sellaista tutustumisvisaa. Tuijoteltiin myös toistemme silmiin ja katseltiin, miltä mahdettiin näyttää toisen silmin pienenä ja entäs sitten vanhana. Ne oli aika loistavia juttuja! Hauskaa millaisen käsityksen toiset saa susta niin lyhessäkin ajassa. Se opettaja oli myös tosi mukava ja rento. Sillä on samanlainen tukka, kun äitillä oon nähnyt jossain kuvassa joskus aika monta vuotta sitten! :D Sellaiset kolme metriä sivuilla ja kaksi metriä ylös sojottavat tuuheat kiharat! Ei siinä, ei niissä mitään vikaa ole - Suomessa oli varmaan muotia joskus 80-luvulla.

Syötiin yliopiston ruokalassa ja se oli kyllä aika jännä paikka! Tiskillä oli kaikenlaista sörsseliä ja arvuuteltiin kilpaa, onko ne kenties makeeta vai suolaista. Arvottiin sitten jotain siitä tarjottimelle ja mun salaatti osoittautui mustekalaksi, oranssi mömmö kaaliksi ja mehu siirapin kaltaiseksi sössöksi. :D Kaikki oli tosi hyvää, paitsi salaatti, jota ei saanut pureskeltua - ja noh, mehusta ei oikein mennyt jano!

Illalla keksittiin uusi versio Aliaksesta: selitetään venäjäks, mutta sanat saa sanoa suomeksi (koska ne on kortissakin suomeksi ja venäjäks voi olla samalle synonyymeja!) Se oli aivan hirveän kivaa! Sääli vain, että Emmin Alias on matkaversio ja kaikki kortit taidettiin jo käydä läpi. Pitäis varmaan kehitellä jotain uutta vielä siitä.. :)

Keskustelutunnilla ope mainitsi myös tästä venäläisten "henkikökohtaisesta reviiristä," joka on selkeästi pienempi kun Suomessa. Oon myös huomannut, että täällä kaduilla ihmiset roikkuu toisissaan ihan hirveän avoimesti. Eilen ratikkapysäkillä, joku pariskunta nuoli ilmeisesti ihan tosissaan, koska näin niiden välille jäävän syljen joka roikku siinä ilmassa. Tosi oksettavaa! joka ilta siinä on nyt joku pariskunta tai useampi ollut toisissaan roikkumassa. Ja kukaan muu siis ei katso niitä pahasti, paitsi minä! :D Tuntuu myös, että ihmiset on räväkämpiä ja teatraalisempia (ainakin tv:ssä)

Koin tämän henkilökohtaisen reviirin pienuuden myös ratikassa aamulla. Kun se tuli meidän pysäkille neljä ihmistä tuli ulos ja ainakin seitsemän tunki vielä mun jälkeen sisään! Mä en edes ylettänyt ottamaan siitä katossa roikkuvasta tangosta kiinni (ja en ois ottanutkaan, koska ois pitäny irrottaa laukusta), joten poukkoilin siellä kaikkien välissä ja murehdin, että pääsenkö täältä koskaan pois. Joka pysäkiltä onneksi joku jäi pois ja hivuttauduin aina lähemmäs ovea. Omalla pysäkillä tosi moni jäi pois, joten pääsin kuin pääsinkin ulos ovesta! En olisi muistanu sillä hätää sitä verbiä, millä pitäis kysyä "jäätkö tällä pysäkillä?" Kuulemma ei auta, jos sanoo että "tämä on mun pysäkki," koska ketään ei se kiinnosta. Paikkoja pitää siis ns. vaihtaa, jotta ulos jäävät on oven vieressä. Huh.

15.3.2010

Erilaista muttei huonompaa!

Söin tänään aamulla verisuoneni varmaan tukkoon! Puoli yhdeksän aikaan aamulla ihmiseltä ei voi olettaa riittävän avointa mieltä, jotta pystyisi syömään maailman rasvaisimman munakkaan makkaroilla. Aloitin urheasti ja söin yhden neljäsosan, kunnes sormi vahingossa osui munakkaaseen. Painoin sormen paperiin ja rasvalammikko paperissa kasvoi noin kolme kertaa mun sormen kokoiseksi! Sen jälkeen sanoin mummolle, että aamulla ei millään pysty syömään näin paljon. Toivottavasti ymmärsi hienovaraisesti, että ei ihan maistu.

Kymmeneksi menin yliopistolle ja siellä meillä oli infotilaisuus. Yksi opettajista yllätti (negatiivisesti) puhumalla hiukan suomea! Saatiin kaikenlaisia lomakkeita yms ja sitten olikin tasokoe. Se oli sellainen lottoruudukko, joka vaati hiukan kärsivällisyyttä. Vaikea se ei oikeastaan ollut, mutta sellaista huolellisuutta se kyllä vaati. Luetun ymmärtäminen oli niiden tehtävien jälkeen tosi helppo. Kirjoitettiin myös tekstit itsestämme ja siinä vaiheessa alkoi rasvainen makkaran maku suussa kyllästyttää (ja siihen sekoittunut salmiakinmaku, joka tuli kun yritin peittää makkaran maun..)! Rekisteröidyttiin myös ja oli positiivinen yllätys, että oikeasti kaikki sujuu ihan hyvin. Yleensä ymmärtää yli 90% puhutusta ja muun voi päätellä tai näyttää hoo.moilaselta, jolloin ne selittää uudestaan. :D toimii!

Mentiin sitten meidän kantapaikkaan "Paralleliin", jossa on avoin langaton netti. Täällä on käytössä joku termi Wi-Fi, joka aluksi aiheutti hiukan hämmennystä. Fiksuina tyttöinä kuitenkin kysyttiin Googlelta, joka tunnetusti tietää kaiken - täälläkin. :)
Saan ehkä yhteyden yliopistollekin, vaikken siellä asu. Ainakin ajattelin täyttää lomakkeen kuten muutkin. Mun tietokoneessa on kyllä hirveän huono akku verrattuna muiden koneisiin. Pitäis ehkä Suomessa sitten vähän harkita uuden akun hommaamista tms. Tää myös kuumenee tosi nopeasti (varsinkin kun pelaa Simssiä) :/

Juttelin eilen myös ton mummon pojan kanssa, mutta sitten sanoin sille, että pelaan Simssiä (että siks mulle kuuluu tosi hyvää. :D) niin se sitten lähti, kun varmaan luuli, että tää pelaaminen on mulle hirmu tärkeää. No, onhan se joo! Se puhuu kyllä paljon epäselvemmin kun Anna-mummo. Tänään se kysy jotain (en yhtään tiedä mitä) ja vastasin vaan että "olin kahvilassa, kun siellä on netti." Sitten se selitti jotain tosi epäselvää jostain internetistä ja osoitteli niiden puhelinta. Niillä on kai siis jonkin sortin netti, mutta en mä nyt millään modeemilla viitsi niille laskua tehdä. Mummokin puhui tänään koko ajan, tosin siitä saa yleensä selvän ja jos jostain syystä ei saa, mummo antaa mulle vastausvaihtoehdot. Se oli aivan innoissaan, kun näytin mun lukujärjestystä. "Minuuututshku!" ja sitten se riensi hakemaan heti teippiä ja teippas sen mun hyllyyn kiinni, että näen sen varmasti! Keskusteltiin myös siitä, mitä mun vanhemmat tekee työkseen ja mitä mä olen tehnyt kesätöiksi jne. Kiva siinä oli sitten selittää, kun ammatit ei ihan ole perinteisiä lääkäri, sihteeri, opettaja, kokki - tyylisiä, joita venäjäksi olisi tiennytkin. Kyllä ilmeisesti sitten onnistuin selittämään ne. Keskusteltiin myös hinnoista Suomessa ja Venäjällä. Kun sanoin, että yöllä bussi maksaa yli 4 euroa, se oli ihan ihmeissään. Enkä kyllä ihmettele - kallishan se on!


Koiria täällä on hirveästi vapaana. Eilen illalla kun tulin pimeällä kotiin, joku koira ulvoi pihalla ja se oli eka oikeasti pelottava hetki. Se oli niin yhtäkkiä siinä edessä ja liikku niin levottomasti. Menin ovesta noin sekunnissa sisään ja kiskoin sen tosi nopeasti kiinni. Kiva, jos se olis yrittänyt rappuun sisään! Meidän rapussa on tosin kissa, että ehkä sen haju karkottaa koiria. (tai päinvastoin)
Tänään aamulla kun menin yliopistolle ja seisoin punaisissa valoissa, mun takaa yhtäkkiä juoksi kolme vapaata koiraa. Ne pyöri siinä hetken ja sitten kun valo vaihtui kävelijöille vihreäksi ne lähti jolkottaan tien yli. Katoin niitä aika pitkään - fiksuja otuksia. :D Ne oli myös yllättävän hyvinvoivan oloisia, siihen verrattuna, että on talvi. Ehkä tää oli joku MTV3- kymppikevennystä vastaava show tai jotain! Mun ilmeestä ois ainakin saanut hyvää materiaalia siihen!

Mä otin tänään myös kuvan Tramvaista (ratikasta), jolla mä liikun. Yliopiston läheltä menee 5,6,10 ja 11, joista ainoastaan kutosella en pääse asunnolle. Niistä tulee jotenkin kaukaisesti mieleen Lissabonissa olevat söpöt, keltaiset ratikat, mutta ... no aika kaukaisesti! Niissä on tosi kylmä ja ne pysähtelee säännöllisen epäsäännöllisesti. Kun mummo sanoi, että yliopistolle pääsee 5 minuutissa, se ei varmaan tarkoittanut aamuruuhkaa - tai no yhtään mitään ruuhkaa! Kerran ratikkakuski yhtäkkiä vaan pyyhälsi ulos vaunusta ja äänestä päätellen potki jotain ulkopuolella ja tuli takas. Sinä kertana myös jarrut tuntu olevan vähä epäkunnossa, koska kun pysähdyttiin, ratikka valui eteenpäin. Elämä tuntuu siis välillä olevan aika seikkailua! :) Se on oikeastaan hyvä, että on koko ajan jotain mietittävää, ettei ehdi tulla ikävä. Sen huomaa, että eilenkin illalla kun tulin yksin tänne asunnolle ja kaverit meni vielä kahvilaan tuli sellainen olo, että "yyh, yksin!" mutta viimeinen ratikka menee puoli 10 hujakoilla ja muutenkin pitäis nukkumaankin joskus mennä. Ikävä-tunteet menee kuitenkin tosi nopeasti ohi, kun on sata asiaa muistettavana ja kaikkea uutta koko ajan! Utelias kun olen, en silti malttanut olla katsomatta Emilialta ja Mäyseriltä saamaani "Kuuntele tätä kun tulee suru puseroon tai ikävä" tms. - levyä. Se levy ehkä aiheutti sen ikävän sitten. Biisivalinnoista puuttui ehkä "Jos sä tahdot," muuten oli just sellaista materiaalia! Ja miten osuvasti valittu just sellasia biisejä, joista tulee niin paljon kaikkea ihanaa mieleen! :) Toivottavasti sitä ei tarvitse käyttää tosi toimissa!

Nää kirjoitukset menee sitten aina jotenkin päivän myöhässä - tai pari, koska rustailen näitä ennen nukkumaanmenoa ilman nettiä täällä asunnolla. Tuntuu myös, ettei tämä oikein blogi-kirjoitukselta tunnu - vaan enemmän joltain päiväkirjalta. "ensin tehtiin tota ja sitten tota ja hyvä meno oli jeee!" Noh, yritän nyt pohtia enemmän jotain tiettyjä juttuja enkä vain referoida päivän tapahtumia. Ja ps. tuo tekstin otsikko on sitaatti, mitä yksi opettajista sanoi tänään infotilaisuudessa (vapaasti suomennettuna).

14.3.2010

Kuvia.

mä löysin myös Subwayn! ens kerralla SINNE!!


Kirkko veren päällä.

Punainen tori ja joku turisti!

I<3 GUM.


vihreät saappaat rules! :)


Emmi kuvas mut venäläisen mehun kanssa!

kaupungissa palloilemassa.

yliopiston päärakennus.

kouluruokaa. nam!

mun "koulubussi"

Kyyneleenmuotoinen barbaba on kuin kotonaan!

Mun huone.

Teeta, leipaa, mummoja ja klubeja!

Tama internettiin paasy taalla tuntuu olevan yhta arvaamaton, kuin saa. Joskus paistaa ja joskus ei. Meidan viihtyisessa kantapaikassa (oon siella nyt kaksi kertaa ollu, hih) on netti poikki ja ne ei osaa sita korjata. Loydettiin Emmin kanssa kuitenkin tallainen karu kellari, jossa on koneita. Omalla koneella ois kuviakin, mutta ehka sitten kun kantiksessa toimii netti, laitan niiita! Pisteita en jaksa etsia aiden ja oiden paalla ja hymiotkin on talla nappaimistolla hukassa, etta varmaan ihana lukea! :) (nyt opin hymiot!! :D)

Lahdettiin siis Tampereelta 12.3. klo.16.07 junalla Tikkurilaan. Toiset poras vahemman - toiset enemman. Fiilis alko kuitenkin aika nopeesti nousta ja Tikkurilan baari visiitin jalkeen ehka jokin muukin.. :D Siina vaiheessa kun konduktoori (minihameinen ja saapasjalkainen muikkis) alko tykittaa venajaa mielettomalla nopeudella, alkoi jotenkin ymmartaa, etta mita sita tassa on edessa seuraavat kuukaudet! Aivan mahtia! :) Me otettiin junan tunnelmasta kaikki irti: Emmin iskan tekemia evasleipia ja kahvia, espanjalaisia yms. vaihtareita seka tietenkin tutustumista ravintolavaunuun. Jossain vaiheessa siita jarkyttavasta kolkkeesta ja huojunnasta huolimatta tuli hiukan nukuttuakin. Kommittiin sitten joskus Suomen aikaa viidelta (taalla kuudelta) unisia minuutissa ulos junasta. Juna siis pysahtyi vaan minuutiksi Tverin kohdalle. Onneks meidan herrasmiehet: Niko ja Karri viskeli kaikkien kamat suht. vikkelaan ulos, ettei sitten tarvinu ruveta Moskovasta laukkuja etsimaan. :D Joku heebo oli meita vastassa ja eka mita kuulin, etta se sano oli "kuka teista on Anna?" ja sitten joku mies otti mun laukun ja mummo sano jotain, ja ma en kuullut mita, mutta vastasin jotain. Mentiin taksilla ja oli vaha sellanen olo, etta jaaa-a, mitahan tasta tulee. Kaikki kaverit meni jonnekin muualle jne. Talo mihin mentiin oli korkea kerrostalo ja ihanaa neuvostotyylista arkkitehtuuria. Ma sulatin kaiken muun, mutta hissi sai mun hengen kyl salpautuun.. Pieni koppi ja kolme ihmista + mun tonnin painavat tavarat. Se hissi kyl jaksoi kolisten kiskoa meidat 9 kerrokseen (joka on ylin.) Ma olin jotenkin niin sekaisin ja vasynyt, etta en oikein muista muuta kun, etta se mummo puhu paljon ja se mies (sen poika) sano, etta mummo kuulee vaha huonosti ja pitaa puhua lujaa. Sitten ma kuulin noin kolme eri "purkaa tavarat"- verbia ja loppujen lopuks simahdin mulle valmiiks tehtyyn sankyyn.

Herasin joskus ja heti piti syoda. Teeta, leipaa ja juustoa. Toinen leipakin piti ottaa, jotta sai maistettua "maailman parasta" kinkkua. Joo, lainausmerkit on tarkoituksella tossa. :D Mulle selvis, etta mummonkin nimi on Anna ja se on alunperin saksalainen ja se on saksanope. En ihan kylla ole varma opettaako han vielakin, koska nayttaa musta aika vanhalta.. Noh, ehka se selviaa! Mummo myos sano auttavansa mua sitte laksyissa ja kerto kaikkea sen lapsista ja niiden lapsista ja muista vaihtareista, ketka on ollu sen luona (niita oli monta) Ma menin taas purkaan tavaroita (eli suomeks nukahdin) ja sitten oli taas jotain keittoo, mita piti syoda. Tosi oudonmakuista - ehka hyvalla tavalla. Siina oli kinkkua, kanaa, nuudelia, perunaa.. ooo. tillia. Ma olin ihan taynna ja mummo laitto tietenkin mulle aivan hirveen annoksen. :D Me juotiin myos tervetuliaismaljat jotain maailman parasta konjakkia. Joo, tarkoituksella ei ole lainausmerkkeja! :D Lahdettiin kavelylle sitten tai noh, vyorymista se oli, kun olin niin tays! Kaveltiin Volgan rannalla ja jossain puistossa ja kirkkoja on kanssa taalla joka nurkalla. Se naytti mulle pysakin, mista paasee yliopistolle ja sitten mentiin ostaan taas pullaa, jotta voitiin juoda kahvia. Huh. Vaha sellainen fiilis, etta ois mummolassa (lukuunottamatta tota tervetuliaismaljaa) :D Mummo on hirveen symppis. Se jakelee elaman ohjeita, kuten etta synttareille ei sovi menna ilman lahjaa! ja maralla tukalla ei saa menna ulos. :D Silla on myos horoskoopit seinalla ja se heti kysy, mika ma olen ja mulla oli kuulemma sen mukaan eilen aivan mahtava paiva! Noh, niin se kylla olikin. :)) Ma naytin halle myos kuvia koneelta mun perheesta, Elkun vanhojen tansseista, partiokuvia yms. kuvia tarkeista ihmisista. Se kysy, etta onko mulla kuvaa mun boyfriendista ja sitte se alko selittaan, kuinka meille tulee vaaleita lapsia tms. ja kysy monta ma haluan ja kaikkea. :D hauska mummo! Sen poika nayttaa ainakin tosi vanhalta, mutta se pelaa kuulemma vaan playstationia! Se selittaa varmaan, miksei sita oikein nae koskaan.

Ma en nyt jaksa kirjoittaa enempaa, kun Emmi ja Anni lahti jo ulos ja nyt pitais varmaan menna markkinoita tsiikaan ja kenkakauppaan. :) Me hommattiin kolmisin 60 ruplalla prepaid-liittymat ja tekstaillaan ja soitellaan niilla taalla. Katevaa! Ma asun siis kolmen ratikkapysakin paassa yliopistolta (kavellen joku 15min) eli ihan kiva kylla.

....

Eilen oli siis kääntäjä Markuksen synttärit ja ehkä muutenkin lauantain kunniaksi jonkin sortin äksöniä. Mummo neuvoi mut yliopistolle ja sieltä nurkilta löysin nettikahvilan, jossa jengi istui läppäreidensä kanssa. Otti hiukan päähän, kun ei silloin ollut konetta mukana. Sen verran viihtyisä paikka se on, että heti tänään aamulla mentiin Emmin kanssa sinne uudestaan. Ei se netti kuitenkaan toiminut. hmph. Sieltä saa muuten Caesar-saalaattia! (NAM!!) tosin varmaan jotain terveellisempää versiota, koska siinä ei ole majoneesia. Ne salaattiannokset oli niin komeita, että ihan vaan kuvatakseen ne pitäis tilata uudestaan. :)

No, kuitenkin - nyt tuntuu, että ajatus karkailee. Kokoonnuttiin asuntolassa Emmin ja Annin huoneeseen. Sinne tuli aika paljon porukkaa. Myöhemmin myös Helsingistä ja jostain muualta tulleita ja joku vaihtari. Suunnattiin porukalla sitten baariin - ensin jonnekin jonka nimeä en muista. Joku Klub se oli, hirveän iso ja sokkeloinen paikka! Kuten kaikissa asiallisissa paikoissa naisten ei tarvinnut maksaa sisään, mutta miesten tarvii. Hih, asennetta! :D Siellä oli kuitenkin huonoa musiikkia, kamalan kylmä ja stripparikaan ei ottanut vaatteita pois, joten päätettiin vaihtaa paikkaa. Noh, siellä ne sitten otti vaatteet pois, enkä nyt tiedä oliko välttämättä hyvä juttu. Kaiken kaikkiaan oli hyvä meno ja fiilis! :) Just tossa laskeskelin, että taksi takaisin sinne, missä mä asun maksoi 100 ruplaa eli ööö.. jotain 2,5 ja 3 euron väliltä. Uskomatonta! Ratikalla meno maksaa 10 ruplaa eli siitä voi sitten miettiä, paljonko se on. Lisäks ne on vähän varmempia tapoja löytää perille. (toteaa nimimerkki "ei se varmaan ollu tää risteys") Ehkä se suuntavaisto ja kaupungin hahmottaminen tästä kehittyy!

Kun tulin tänään takaisin kaupungilta, mummo teki piirakoita. Se tykkää leipoa, kuten muutkin annat ja sunnuntai on sen leipomispäivä! :) Niitä piirakoita saikin sitten syödä monta. Ehkä mun pitäis opetella kieltäytymään tai jotain, että mahtuisin ovesta vielä parin kuukauden päästäkin! Mutta oli ne hyviä. Toiset oli sellasia hauskanmuotoisia, joissa oli jauhelihaa ja toiset ns. normaaleja, joissa oli perunamuusia.

Huomenna alkaa sitten opiskelu. Ensin on tasokoe, jonka mukaan meidät jaetaan ryhmiin. Sen lisäksi tiedän, että aineita on kolme: Kaunokirjallisuus (luetaan kirjoja ja analysoidaan niitä), Kieli (puhe & kirjoitus) ja sitten joku Historia ja yhteiskunta- tyylinen aine. Opettajat täällä kuulemma on rentoja ja mukavia eli uskon, että se sujuu kyllä ihan hyvin! Onhan meillä yliopistolla Tampereellakin oppitunteja venäjäks ja venäläisten opettajien johdolla eli tuskin siinä on juuri eroa.

Tällä hetkellä istuksitaan biljardi paikassa ja dataillaan. Aika rentoa! :) Ei tota mummoseuraa nyt ihan 24/7 näet jaksa.

2.3.2010

Bloggailun aloittelua!

Viimeistelen tämän vaihtoblogini ulkoasua (lue: pelaan farm villeä facebookissa ;) yliopiston atk-luokassa, vaikka kotiinkin olis jo voinut mennä eli päässä varmaan viiraa tai jotain.. Blogin väsääminen on ylättävän aikaa vievää ja addiktoivaa, mutta hirveen mukavaa! Kaikkien värien yms. säätelyä vois jatkaa loputtomiin. Sääli vain, että nää html-koodit tuntuu olevan aika hifistelytasoa, eikä järki riitä niiden ratkomiseen. Vähän epäilyttää kyllä, onko musta nyt blogi-ihmiseksi ja mitähän tästä nyt tulee - mutta toisaalta helpompi varmaan päivitellä tänne, kuin erikseen kaikille selittää samat jutut. :) Toivottavasti siis nämä kirjoitukset olis jotenkin luettavia (ja ymmärrettäviä) mun ajatus/kirjoitus, kun ei aina tunnu kulkevan kovin loogisesti. Aluksi pohdin myös kirjoittavani englanniksi, mutta sitten sulkisin pois tärkeää kohdeyleisöä ja muutenkin.. siitäkös sitä vasta järkevää tekstiä tulisi. :P Toivottavasti myös blogini otsikon idea selviää kaikille (luulin taas olevani niin fiksu ja vitsikäs.) Se siis kertoo minne olen parkkeerannut ja Parkkis on lempinimeni. (hah)

Venäjälle lähtö kummittelee jo mielissä ja erityistä painajaista aiheuttaa pakkaaminen. Mihin ihmeen matkalaukkuun mahtuu 2 ½ kuukauden vaatteet, kengät, laukut ja muut tärkeydet kuten tietokone ja kamera?? Ja millä lihaksilla raahailen niitä ympäriämpäri juna-asemilla ja muilla. Pitäisikö mukaan ottaa vielä jotain muuta, jota en ole edes tullut ajatelleeksi? Minkälaiseen perheeseen pääsen? Miten sujuu opiskelu ja muut käytännönasiat venäjäksi? Ketä tulee eniten ikävä? Mitä unohtuu kotiin? Sillä asenteella lähden, että kaikkea pitää kokeilla (no, ei nyt ihan kaikkea sentäs) ja kaikki on kivempaa, jos on oikea asenne! Niin ja jos kaikki menee pieleen, niin ainakin on jotain mille nauraa ja mitä muistella jälkikäteen! :D

Seuraavan kerran ajattelin kirjoitella jostain ihan muualta ja jotain kiinnostavampaa (toivottavasti)
До встречи!! :)